tiistai 1. joulukuuta 2015






Söpöstely sukat. :)

Tuli älytön hinku tehdä jotakin suloista, aikuisten koossa.
En halunnut edellisten sukkien jälkeen mitään monimutkaista, vaan jotakin helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea söpöä.

Sukan varsi on valepalmikkoa, josta olen "häivyttänyt " palmikko kerrallaan kuviot pois, jolloin palmikot päättyvät viistosti ja tästä myös helppo katsoa kumpaan jalkaa sukka tulee.
Kantapääksi valikoitui jostakin kirjasta tai lehdestä aikoinaan näkemäni hieman erilainen kantapää. Tai oikeastaan kantalappu se tässä erilainen on.
 
Kantalappu tehdään vahvistettuna nostaen oikeaa kudottaessa joka toinen silmukka aina kutomatta. Kun silmukka nostetaan kutomatta, on muistettava pitää lankaa työn edessä, jolloin kuvassa näkyvä "ruudukko" kuvio muodostuu. Hyvin helppoa siis, mutta kivasti erilainen. Aluksi epäilin tekeväni sen ihan väärin, kun en jaksanut etsiä ohjetta ja yritin muistin varassa touhuta. Mutta oikeinhan tuo näytti kuitenkin menevän.


Sukassa ei ole oikeastaan mitään erikoista! Pelkkä perus sukka, jossa tehty lopussa pari nurjaa kierrosta, yksi oikea kierros ja sitten leveä nauhakavennus. Ja tuo pikkuinen rusetti kruunaa kokonaisuuden. Sepä kai tekeekin tuon söpöys- efektin, muuten nämä olisivat ne jo aiemmin mainitut perus sukat. :)

Rusetti on tehty 8 silmukalla, kutoen oikealla oikeaa ja nurjalla nurjaa 20 kerrosta. Sitten vaan kieputin muuaman kerran lankaa tekeleen ympäri, jotta muodostui rusetti ja ompelin helmen koristamaan keskelle. 

En osannut valita millä värillä teen, joten tein kahdella silmiin kivasti ottaneella langalla tismalleen samanlaiset sukat. Molemmat yhtä syötävän suloiset.
Vaaleanpunaiset erehdyin tekemään hiilikuitupuikoilla (joita rakastan), joilla sain aikaan jälleen kerran älyttömän olkapäiden, käsivarsien ja oikeastaan koko molempien käsien säryt. Luulisi sitä jo oppivan, mutta ei niin ei. Ne on vaan niin ihanat, mutta eipä niillä voi oikein kutoa kun jälkikäteen saa kärsiä kovista säryistä. Sääli.

Turkoosit tein sitten ihanilla puisilla puikoilla eikä tietoakaan säryistä! Ne on siis mun puikot tästä eteenpäin. Hyvästi hiilikuidut! Mielellään antaisin hiilikuitupuikot jollekkin , joka niitä tarvitsee, mutta lähipiirissä kukaan ei kudo.. ( äitiä ei lasketa mukaan, kun hän käyttää paljon pienempiä puikkoja. :D )

Mun mies on tehnyt mulle muutamana vuotena joulukalenterin ( <3 )
ja tänä vuonna ensimmäisen luukun takaa tuli tällainen yllätys.
Vähän olen ehtinyt kirjaa selata ja ainakin sieltä löytyi mielenkiintoinen torkkupeiton ohje. Saapi nähdä tuleeko kokeiltua jo aika pian sitä ja annettua jollekkin joululahjaksi.. On mulla vaan ihana mies. :)

Nyt kirjan kimppuun ja miettimään mitä tekisi seuraavaksi, sukkaa vai peittoa.. Hmm... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti