
Hyvästi lämpimät sävyt!
Halusin täydellisen irtioton maanläheisistä, lämpimistä ja murretuista sävyistä.
Niitä on tullut tehtyä jo niin monet peräkkäin, että nyt oli aika saada jotain uutta ja raikkaampaa.
Halusin selkeitä, puhtaita värejä, mutta mitä? Sitä pohtisin itekin pitkään. Istuskelu lankahyllyn edessä ei tuottanut toivottua tulosta, joten olin koko päivän kutomatta. Illalla istuskeltiin miehen kanssa tv:tä katsellen ja ajattelin ettei tästä tule mitään! Kädet teki kutomisliikettä ilman puikkoja ja lankoja ( ei nyt sentää, mutta siltä tuntui!) , joten nappasin käteeni kutomiskoriin jääneen valkoisen langan. Päätin aloittaa sillä ja miettiä sitten myöhemmin mitä lisätä kaveriksi.
Pidemmän aikaan olin halunnut kutoa mustaa, joten otin sen sitten luonnollisesti mukaan. Aluksi ajattelin tekeväni mustavalkoiset sukat, mutta kahdella värillä kutominen ei oikeen vaan istu mun käsiin. Se on joko yksi tai kolme lankaa!
Näin mukaan pääsi tumma liila. Ajattelin jo aiemmin tekeväni siitä sukat, mutta nyt se pääsikin tehtosteväriksi näihin sukkiin. En halunnut sitä paljoa, mutta kuitenkin sen verran , että se selvästi näkyy ja on mukana sukassa.

Valkoisella pohjavärillä en olekaan pitkiin aikoihin tehnyt polvareita. Yleensä valkoinen on vaan mukana muiden seassa. Oli virkistävää saada paljon valkoista, raikkautta sukkiin!
Mun piti tehdä näihin jokin erilainen kantapää, mutta unohdin sen tietenkin kun ensimmäinen sukka oli valmis. Ehkä seuraavissa sitten..
Valkoista on sinänsä hankala kutoa, kun kutomisen lomassa tulee tehtyä paljon muutakin; hoidettua lasta, ruuanlaittoa, leikkimistä ym arkisia asia, niin käsiä saa olla koko ajan pesemässä ennenkuin uskaltaa ottaa kutimet käteen. Siinä kai se syy miksi niin vähän tulee valkoisella pohjalla.
Näihin sukkiin osunut musta lanka on taas ihmeellisen karheaa, edellinen kerä oli paljon pehmeämpi!
Mustaa haluaisin kutoa enemmänkin, mutta yllämainitusta syystä se jää aika vähälle. Mutta tuo liila!! Ai että, se oli kuin pumpulia mustan rinnalla. Melkein painoin pääni sitä vasten ( oikeasti silitin sillä poskea :D ) ja kuvittelin sen olevan tyyny! Aivan ihanaa lankaa ja siitä pitää vielä jossakin vaiheessa vääntää palmikkosukat. Ehdottomasti kyllä juu! Vierastan jonkin verran liilaa. En osaa sitä käyttää vaatteissa enkä sistustuksessa, joten eipä se niin helppoa ole sukissakaan. Yksistään se kyllä sukissa menee ja näin ripotellen muidenkin värien kanssa näköjään.
Mallina taas se tuttu ja turvallinen. Ajattelinkin kutoessa, joko
näiden tarina alkaa olemaan loppu. Niitä on tullut tehtyä jo NIIN
paljon! Kuka niitä jaksaa enää katsella saati haluaa itselleen?
-ilmeisesti aika monikin :D Toisaalta, niin monta väriyhdistelmää on
vielä kokeilematta, joten millä mä nyt näiden tekemisen lopetan?? - en
millään.

Usein kysytää, miten voin saada sukat niin äkkiä valmiiksi. Teen tällaisen parin yleensä kahdessa päivässä. (tietenkin teen muutakin) Mutta kun katselee näitä sukkia, niin nämä ovat hyvin yksinkertaiset! Ei ole ainuttakaan vaikeaa ja aikaa vievää kuviota, ei tule pitkiä langanjuoksuja. On pelkkää kerrosrivinousua, neliöitä ja sitten nuo isommat kuviot. Kuvioiden väleissä on aina muutama kerros pohjavärillä ja itse isoimmissa kuvioissa on monta kerrosta vaan yhtä väriä. Jotenka kun laskee yhteen yksi plus yksi, niin suurin osa sukkaa on vain yhden värin kutomista oikein. On se sitten pohja- tai kuvioväriä. Värien vaihtelu saattaa saada sukat näyttämään kovatöisiltä, mutta ei ne oli sitä sitten tippaakaan!! Suurin työ minun mielestäni näissä sukissa on saada värit soljumaan nätisti ja järkevästi niin että koko sukka on yhteinäinen.
Kaiken karheuden uhallakin seuraavat sukat ovat mustat! Haluan tehdä jotakin selkeästi näkyvää, joten kirkkaan punainen pääsee luultavasti kaveriksi. Tiedossa on kerrosrivinousu kikkailua, kunhan saan omaa mielikuvaani tyydyttävän kuvion piirrettyä. Uskomatonta, miten hankalaa välillä on saada ajatuksensa paperille ja vielä sellaiseen muotoon, että se olisi oikea ja kelpaava! Ei ole helppo homma ei, mutta yleensä kova yritys palkitaan.
Puikkojen kimppuun siis!!