Missä se inspiraatio on??!!!!

Parin viikon ajan inspiraatio on ollut totaalisen hukassa..
Luultavasti työkavereille tekemäni lahjomis-sukat (Nilkkaset) veivät niin paljon energiaa ja mielikuvitusta, ettei niiden kahdeksan parin jälkeen oikein mikään ole innostanut.
Muutamia pareja on silti valmistunut, tosin ilman mitään kummallisempaa ajatusta tai mallia. Melkeinpä perus sukkaa vaan.
Mulla ei yleensä kestä nämä inspiraation haku- jaksot paria päivää pidempään, mutta jostain syystä nyt on käynyt toisin..
Monet sukat olen aloittanut ja purkanut tyytymättömänä. ERITTÄIN ÄRSYTTÄVÄÄ.

Kunnes...

Hieman taustatietoa: tutustuin erääseen naiseen vietettyäni melko paljon aikaa sairaalassa vauvaa odotaessa. Hän oli ollut siellä vielä kauemmin ja joutui olemaan vielä pitkään vauvan synnyttyäkin. Jo sairaalassa ollessa tein hänelle ja tulevalle vauvalle sukat piristääkseni ankeaa sairaala-arkea ja jostakin syystä yhteyden pito vielä vuotta myöhemminkin on lähes päivittäistä, vaikka välimatkaa on parisen sataa kilometriä.

takaisin asiaan..
Hän aiemmin jo heitti vitsinä että tekisin hälle Anelmaiset, vaalenapunaiset väriltään. En suostunut, koska en halua tehdä täydellisesti kopioituja sukkia, jonkun toisen mallista. Aikaakaan kutomiseen ei juurikaan ole, kun kohta 1 -vuotias täystuho on käsittämätömän ylettyväinen ja rakastaa roikkua äitin langoissa ja vedellä niitä hampaat irvessä joka suuntaan silloin kuin ei saisi. Lankakerät ovat päivisin siis joko sohvan selkänojan päällä tai käsinojan viimeisessä nurkassa kasassa, jotta olisi edes pieni toivo ettei pienet sormet sotkeudu niihin valvovan katseen välttäessä :D

Nyt kuitenkin inspiraatiottomassa ajatusmaailmassa velloen muistin hänen pyyntönsä ja siitä se sitten lähti!! Ajattelin tehdä ne ns "Muuten vaan"- lahja sukiksi :)

Ehdin kutomaan nykyään lapsen päiväunien ajan ja illalla lapsen mennessä nukkumaan. Näin ollen kutomiseen jää aikaa huimat 3 tuntia maksimissaan vuorokaudessa, mikäli jaksan vielä illalla hämärässä tihrustella. Tämä on suuri ero entiseen, vauva kun oli pieni, niin sain helposti kudottua yhden polvipituisen sukan päivässä ja tunteja kului monen monta kutimet kädessä.

Kuvissa pientä maistiaista tulevista sukista. En ole ihan vielä päättänyt minkälainen jalkaterästä tulee, joten parhaillaan puikoilla on valmistumassa toinenkin varsi.
 Löysin muuten eräältä huoltoasemalta aivan ihanan kirjan, joka näkyy kuvassa. Ai että mitä kuvioita!! Sieltä olenkin ottanut kaikki yksittäiset kuviot sukan varteen. Jalkateräänkin sieltä varmasti löytyy jotakin kivaa.. :)




Nyt takaisin leikkimään lapsen kanssa ja odottamaan iltaa, jolloin puikot ehkäpä hetken viuhuu. :)